sunnuntai, 21. toukokuu 2017

Meri

Siihen ei vaan koskaan kyllästy... On se niin terapeuttista istua tai seistä kalliolla ja kattella merenkäyntiä. Oli se myrskyllä tai tyynellä.

maisema.jpg

Näillä eväillä uuteen alkavaan viikkoon <3

torstai, 11. toukokuu 2017

Shoppailuja...

Kortti.jpg

Tässä ko siivoilin työhuonetta, tuli vastaan tämä ihana Virkku Koukkusen kortti.

Se on nyt makoillu täs pöydällä ja oon odottanu et se kertoo miten se haluaa tulla väritetyksi.

Mulla ei oo mitään muistikuvaa kuka tän on lähettäny?

Kiitos kuitenki sille ihanalle enkelille <3

Tänään nimittäin koitti se päivä et sain tämän väritettyä.

v%C3%A4ritettykortti.jpg

Tästä tuli niiiin herkku <3

Pääsin samalla testaamaan... JO NYT!! Mun viime kesänä ruotsista ostamat tussit. Aivan mielettömän hyvät!! Nyt vaan jäin haaveilemaan lisäväreistä. Onhan niitä toki olemassa muitaki värejä. Täytynee kirjottaa joulupukille ;) En muista paljoko niitä kyniä oli... Voin kertoa et PALJON!

Viikko sitte kävin ihanan Päivin kans Lestijärvellä Käsityö Pop-Upissa.

Hmm... Sieltä tarttu mukaan... uskokaa tai älkää LANKAA!

Lestij%C3%A4rvenk%C3%A4sity%C3%B6Pop-Up.

Holst Garnin Silkki-villaa.

Ihanan tuntusta, ihana kutoa... Vaikkaki tästä jää vaha käsiin. Mut kuulinki et se pitää valmiina työnä liottaa käsitiskiainevedessä et sen vahan saa pois.

Kyseessä ei oo siis semmonen ihana "vaha" niinko stepistä tehdessä. Lestij%C3%A4rvenk%C3%A4sity%C3%B6Pop-Up_

Lisäks mukaan lähti tämmöinen ihanuus <3

Suunnittelin et vois ommella ihanalle pikkuruiselle kummityttöselle tästä jotai sulosta <3

Eikä siinä suinkaan vielä kaikki... Simo vaatehuoneelta hei.

Lestij%C3%A4rvenk%C3%A4sity%C3%B6Pop-Up_

Ostin laivan!

Ja tottakai laatikon... Jolle Päivi jo keksi et siinä on äärimmäisen hyvä laatikko puikoille <3

Lestij%C3%A4rvenk%C3%A4sity%C3%B6Pop-Up_

Tämmöinen laiva.

Siis löylyvahti. Katotaan josko hän tänään jo pääsis paikalleen.

Nyt meen kuitenki tikkuaan nuista turkooseista ihanuuksista kappaa nro 6 <3

Aurinkoista vkonloppua <3

tiistai, 9. toukokuu 2017

Iholla

Edellinen postaus oli taas aikalailla pohja mutia kynnetty...

Oon taas miettiny elämää ja syntyjä syviä. Taas on tullu räävyttyä silimät päästä... 

Hirviät itsesyytökset siitä teinkö oikian ratkasun ko katkasin välit porukoihin... Mukaanlukien sisarukset. 

Multa on koko elämän ajan vaadittu että mun pitää myöntää et mitään ei koskaan oo tapahtunu. MÄ oon vaan kuvitellu. Tai MÄ oon käsittäny kaiken väärin. 

Mulla vaan tuli niin mitta täyteen. En vaan voi ymmärtää et kaikki muut on niin hemmetin täydellisiä. Ei koskaan tee tai sano mitää väärin. Kaikki on helvetin hyvin ko MÄ vaan sanon et oon kuvitellu tai käsittäny kaiken väärin. 

Mä vaan en enää suostu siihen. 

Nyt riittää! 

Jos mä joudun luopumaan ihmissuhteista sellasen takia.  Ei ne oo todellisia sillon ollukkaa.

Mullaki on vaan yks elämä. Ei mun tarvii kysellä keneltäkään lupaa mitä tehä tai mitä jättää tekemättä. Mä oon se joka kannan vastuun tekemisistäni tai tekemättä jättämisistä. Jokainen kantaa vastuun omasta elämästään.

Tän kauden Iholla sarjassa mulla on niiin huippu osallistuja!

Nostan hattua! Kristiina Komulainen. 

Oon ottanu häneen henk koht pariin kertaan yhteyttä ja kertonu kuinka mielettömästi oon saanu nimenomaan hänen jaksoistaan!

Täälä taas kuhkitaan, ko nukkumatti tais tehä oharit tai jätti mut muuton vaan hännänhuipuksi. Onneks ei oo aamulla klo 5 herätystä töihin tms. Tässä kattelin boxilta maanantain iholla jakson. Olin viel ihan maani myyny. Kunnes tuli Kristiinan pätkä, jossa hän kerto omasta elämästään ja siitä ko jysähti kovaa ja korkialta! 

Olet oikealla tiellä - muutos on väistämätön.

Siin se oli. Mä en pyydä enää keneltäkään anteeksi sitä et mä oon olemas. Mä oon tehny sitä yli 30 vuotta. Ja mitä mä oon saanu?Paskaa niin täydeltä laidalta. Mua on turha survoa mihinkää muottiin. Jolle mä en kelpaa tälläsenä, jatka matkaa. Ole vapaa. 

Nyt jos koskaan on mun vuoro ELÄÄ!!!

Tuhannet kiitokset Kristiina Komulainen. Oot mielettömän ihana! Esikuva. 

<3

maanantai, 8. toukokuu 2017

Ystävät <3

Mulla on nyt viime päivinä ollu semmonen jotensaki haikea fiilis. En tiä miks. Jotenki on vaan semmonen fiilis et on pitäny taas ittiään muistuttaa siitä miten tärkiää on rakkaille kertoa miten tärkeitä ja rakkaita ne oikeesti onkaa.

Kuten tänään laitoin viestiä tärkeälle ystävälleni, et kukaan ei voi lukea toisen ajatuksia.

Oon ite kantapään kautta oppinu sen et millonkan et tiä koska on se viiminen kerta. Miks sitä ei vois toiselle sanoa et on tosi tärkeä ja arvokas. Miks sitä pitäs aina lingata eteenpäin tai pitää vaan mielessä.

Oon tästä saanu kuulla erinäiset kerrat et pitääkö sitä lässyttää aina. Ei oo tapana lässyttää tämmösis asiois. Jos sanon jollekulle siitä et on mulle tärkeä ja rakas, tarkotan sitä. Joka ikistä sanaa mitä sanon.

Tää "runo"mikälie on pyöriny mun mielessä pari päivää jo... En tiedä tän kirjottajaa. Mutta tää kiteyttää taas täydellisesti mun viime päivien ajatukset.

"Jos tietäisit kaikki ne polut, jotka olen joutunut kulkemaan. Jättäisit monet sanat sanomatta.

Pue kenkäni jalkoihisi, kävele ne kadut, jotka minä olen kulkenut.

Käsittele menetys ihmisistä, jotka olen menettänyt.

Kestä kaikki tunteet ja tapahtumat mitä olen tuntenut.

Kompastu jokaiseen kiveen, johon törmäsin, nouse aina uudestaan ylös ja kulje täsmälleen sama elämä kuten minä tein.

Vasta sitten pystyt ymmärtämään miltä minusta tuntuu."

Sitä ei vaan haluis luopua enää kenestäkään läheisestä tai rakkaasta. Varsinkaan ko on menettäny jo liiaksiki...

Ehkä se on vaan tämä vko... Tai en tiä, miks nyt on tämmösillä fiiliksin. Nyt vaan tuntuu tältä.

Tuleva vkonloppu on mulle äärettömän raskas..

Josko se tästä taas...

 

maanantai, 8. toukokuu 2017

Kesäkassiasiaa

http://heidinhullutuksia.blogspot.fi/2017/05/kesakassivaihto-2017-ilmoittautuminen.html

Eli kesäkassivaihtoon ilmoittautuminen on alkanut!

Kaikki reippaana mukaan!