Piivilt%C3%A4.jpg

Ihan ensiksi... Mulla on maailman paras "isosisko" <3

Kiitos rakas Piivi <3

Voin kertoa että tässä on nyt taas tullu kynnettyä aikalailla pohjamutia myöten. Se sunnuntai... Siin tuli vaan jotain semmosta mikä vaan tuli sit voimalla kaikki yli. Siinä oli jotain samankaltasia tilanteita, jotka sit nosti jotain vanhoja juttuja taas niin pintaan.

Kauan mietin et kirjotanko siitä blogiin ollenkaa. Tulin kuitenki siihen tulokseen että mun blogi, mun ajatukset ja tuntemukset.

Eilen tuli postissa iso kirjekuori. Avasin sen ja totesin että voiko tämmösiä ihmisiä olla?

Ja ko siitä selvisin ja totesin et näköjään voi. Mietin et miten voi olla tämmönen ajotus?

Mun... onko se nyt sit käly? miehen veljen vaimo.

He kävi meillä tässä onko vko sitte. Keskusteltiin tosi paljon. Tuli kynnettyä sillonki aika pohjamutia...

EIlen tuli sit häneltä postia. Hän lähetti mulle hyvänmielen kortit.

Oonalta2.jpg

Tässä on menny eilinen ilta ja tämä päivä näitä ihmetellessä. Ne on vielä tuossa samaisessa kirjekuoressa. Aina välillä oon ottanu ne sieltä käteen ja lueskellu niitä. Jostain syystä joka kerta ko otan ne sieltä, ne on eri järjestyksessä. Ja joka kerta päällimmäisenä on jotain uskomatonta.

Tähän täytyy vielä huomauttaa siitä... Et mullahan käsityö lehtiinki 'ilmestyy' uusia ohjeita... vanhoihin lehtiin ;)

Jotenki mieli vaan tekee sen et ei rekisteröi kaikkia siin kohti vaan huomaa uusia juttuja sitä mukaa mitä tarvii <3

Oonalta1.jpg

Tässä hyvä esimerkki. Ikään ko vastaus siihen mun mietintään siitä yksin postauksesta.

Mulla on todellaki lupa paljastaa et oon haavoittuvainen, oon rikki. Mun ei tarvii salata sitä. Mä saan sanoa sen ja saan osottaa tai näyttää sen.

Oonalta3.jpg

Tää kolahti... Kovaa ja korkialta.

Oonalta4.jpg

Tää on mulle varmasti se kaikkein vaikein. Miks on niin vaikea päästää irti niistä vanhoista. Ja antaa oikeesti itelleen anteeksi? Miks syyttää asioista mille ei voi ite mitään. Tilanteille missä ei oo kysytty mitä mä haluan? Miks kantaa syyllisyyttä niistä? Tai muista mitä muut on mulle tehneet... Miks mä en voi antaa itelleni anteeksi omia virheitäni? Miks kerta toisensa jälkeen ne pitää kaivaa sieltä. Repiä kerta toisensa jälkeen ne haavat auki.

Anyway.

Oon suunnitellu et alkaisin taas kirjottaa päiväkirjaa.

Näitten korttien tarkotuksena on et kirjaa ylös niitä ajatuksia mitä niistä nousee. Toki tuun varmaan jatkossaki tänne purkamaan niitä ajatuksia.

Jotenki tuntuu uskomattomalta. Siinä mielessä nimenomaan että ko uskaltaa avata jotain itestään. Miten paljon saa tilalle.

Se ei oo helppoa, koskaan. Josko nyt on helppoa elää niitten ongelmiensa kans yksin? Ei ole.

Tämmöisin miettein tänä iltana <3

Pidetään huoli toisistamme <3