Se tunne, ko aamusella heräät et öö... Miks kello ei oo soinu?! Säntään kiirellä sängystä ylös ja kirmaat suihkuun. Vaatteet päälle ja toteet et vajaa puol tuntia aikaa et on hoidettu

A) Hyväntekeväisyyslapaset Siltaan

B) Työtodistuksen haku

Noh, sehän tarkottaa sitä että aamukahvi jää sinne hamaan tulevaisuuteen. Moneen kertaan katoin et juu, on kaikki mukana. Vielä tuosta kauppakassi ja pikanen tarkistus jääkaappiin, mitä tarvi tuoda kaupasta. Kypärä kouraan ja kiireellä popit soimaan korviin ja polkemaan kohti kaupunkia.

Vettä tihkutti muutamia pisaroita ko lähin polkee... Kunnes hetken päästä tuli niiiiin jäätävä tuulenpuuska. Totesin et okei, eli yks asia jäi: Hanskat! 

Vielä tässä kohtaa kertasin et... Hmm... Edelleen kodittomille menevät lapaset on mukana, kauppakassi on mukana, avaimet on mukana, kaikesta päätellen puhelin on mukana koska korvissa soi poppi. Eli matka jatkuu. Ja myös vesisade jatku... Raa´an kylmän tuulenpuuskan kera. Minä reippaana tyttösenä puren hammasta ja poljen eteenpäin.

Tietenkään autot ei voi antaa tietä, vaikka oot tulossa suojatielle... Ei mitenään uutta. Sit aloin tuijottaa kelloa, okei se on 11.45. Ennen puolta päivää olin ilmottanu et vien tumput Siltaan... Ja viel ennen puolta päivää oon hakenu sen työtodistuksen. Ensi kuiten Siltaan... Menin sinne, jes ovi on auki! Huippua!! Sit kierrän siellä sen sokkeloisen käytävän et löydän jonkun ihmisen et mihin ne tumpulat jätetään?! Löyty.

Jätän pyörän edelleen siihen telineeseen ja kirmaan toimistolle hakemaan työtodistusta. Kirmaan reippaasti toiseen eipäs ko kolmanteen kerrokseen portaita!! Hyvä minä! Mahtavaa... Vaan todetakseni et toimistolla ei oo ketään. Noh, istahdimpa toviksi oottamaan. Sain hetkisen kuluttua työtodistukseni ja lähin hakee pyörää.

Sade oli taas vähentyny pikku tihkuksi. Joka kastelee kyllä seki!!

Siinä mietin et mitäs mun piti hoitaa? Pää lyö tyhjää. Sen siitä saa ko lähtee liikkeelle ilman aamukahvia.

Soitan ukolle kotia, sieltä tulee kaino pyyntö tuoda leipomolta tuoreita sämpylöitä. Suuntaan siis sinne päin.

Nimenomaan sinne päin! Matkan varrella vaan sattu olemaan käsityöliike... Pakkohan sielä oli käydä. Hypistelyterapiaa <3 Mukaan hyppäs VAAN 4 kerää ihanaa lankaa.. Josta päätin tehä itelle kämmekkäät. Koska mulla ranteet palelee, ei niinkään sormet. Edelleenkään siis ei ole tullut niin kylmä et mulla ois sukkia jalassa. Ei tietookaa.

Siinä sit jatkan höpöttelyä Sarin ja Josefinan kans. Mennään kassalle, alan kaivaa reppua et otan lompakon.

JOTA EI OLE!!

Vaan se on siinä kaikkea muuta tuusates jääny kotia. Kiltisti siihen ompelukonepöydälle. Sit aattelin et nou hätä, mulla on kännykänkotelossa kortti. Maksan siis sillä.

JOTA EI MYÖSKÄÄN OLE!!

Se taas kiltisti nököttää olkkarin pöydällä.

Hetkisen siinä mietin et jep jep. Se siitä kauppareissusta, puhumattakaan tuoreista sämpylöistä!!

Se fiilis ko tiät jo aamulla sängystä noustessa et yö meni vähä pitkäksi niitten kodittomien tumpuloitten kans. Koko yön tuli vettä ko esterin perästä... Joten oon nukkunu tosi huonosti. Sit ko saan nukahettua niin kello ei ees herätä!

Ois ollu vaan viisainta jäädä kotia ja vaikka nukkua koko päivä.

Anyway.

Nyt on 5 paria kudottuja tumpuloita viety lahjotettavaksi kodittomille. Työtodistus haettu. Siinäpä se...

Tai noh, tulihan ainaki pyöräiltyä semmonen +- 10 kilsan pyörälenkki kirpakassa nihkeässä *Lue todella vetisessä* syyssäässä.

Veitutuskäyrä oli kotia päästessä... Voin kertoa että korkealla.

Nyt on kuitenki taas päästy elämän syrjästä kiinni. Ja nyt tarvis miettiä mitä sitte tekis?

Joskos sitä vaikka alkais valmistautua huomiseen. Huomenna nimittäin tipunen saa lisää väriä <3

Katotaan montako tuntia menee tällä kertaa? Puhumattakaan siitä kuin kipiänä tuun sieltä kotia?

Ei haittaa, se on sen arvosta <3