Täällä mennään sen verta tokkuraisena että tänään ei meinannu mininanin käytävät riittää... Muutama asiakas kattoki siihen malliin et on vedetty muutaki ko kansalaisoikeutta.

Ei auta. Huomenna nostetaan viiminen pilleri tuota vahvempaa. Joten voipi olla että mulla on sit aavistuksen mukavampaa ko monella muulla.

Perjantaina kävin lääkärissä taas. Sairasloma tän kuun loppuun.

Jotain positiivistakin kuulin sillä reissulla. Lääkäri alko kysyä että millos tää työtapaturma sattukaa? Kerroin että heinäkuussa 2015. Hän kysy et siis oot kuitenki pystyny tässä välissä oleen töissä?! Kerroin mitä oon tehny, mm. varastolla ja pelican rougella. Hän pyöritteli silmiään että uskomatonta että noin nopeasti tuommosella vammalla! Ja nuin raskaissa töissä.

Joten taas alko nousta se hyvä mieli että kyllä tästä vielä käsi saadaan. Toki samanlaista siitä ei koskaan tuu mitä se oli alkujaan.

Jotain muutaki positiivista kuulin samaisella reissulla. Sain luvan kutua!!! Voin kertoa että helpotti kummasti.

Toki, ihan vaan vahingossa...

Jäi kertomatta rva tohtorille että viimeksi ko sain varovaisesti luvan alottaa kutua, oli vkon saldo

- 5 x aikusten villasukat

-1 x kaulahuivi

- 1x pipo

Toimintaterapeuttini ja nykyisin rakas ystäväni "Enkuli" kyllä muistutti että jos tällä kertaa vähän maltillisemmin.

Suunnitelmia.jpg

Joten nyt on aloteltu ensi kova suunnittelu ja pikkuhiljaa valmistus....

Säärystimiä pukkaa...

Enpä kerro enempää. Pidän teitä jännityksessä <3