Niinko ny.

Eilen piti töistä lähtä tuntia aikasemmin pois. Tai työkaverit sillei ystävällismielisesti sano että nyt ois aika siirtyä tuonne empon puolelle.

Ääntä ei tullu enää pätkääkää ja hengitys oli suhteellisen väkinäistä.

Reippaana tyttösenä vetäsin sitte pukkarissa ensi avaavaa lääkettä et oli voimia vaihtaa vaatteet ja sit toinen satsi avaavaa lääkettä et sain polkastua sen pari sataa metriä empon puolelle.

Siellä sitte pääsin kuiskimaan hoitajalle mikä on vikana... Totesin et lykkäsin ensimmäisenä kela kortin kouraan ko pyydettiin sotua. Sitte sain kuiskittua niin saturaatio mittauksen tulokset, joka oli pitkin päivää 92-96%, ko kuumeenki, tuntia aikasemmin vaan 37,8. Hetkisen odottelun jälkeen pääsin sairaanhoitajan vastaanotolle. Otettiin pikacrp, joka näytti 9. Saturaatio näytti 99%, kiitos avaavan lääkkeen ja kuumemittari näytti 1 g panadolin jäljiltä enää 37. Hytisin ko haavanlehti, hampaat kalisi yhteen sen sorttisella voimalla. Pienen hetken odottelun jälkeen pääsin lääkärin vastaanotolle. Pelko perseessä et se sanoo et tulee antibioottikuuri ankaraan keuhkoputken tulehdukseen. 

Vaan eipä mitää!

Lääkäri totes et sydänäänet siistit, keuhkoista ei kuulu rohinoita vaan keuhkot kuullostaa oikein hyvältä. Eli toisinsanoen astma äärettömän hyvässä hoidossa. Eli tämä on vaan ja ainoastaan allergiaa.

Sain yskänlääkereseptin ja limakalvojen turvotusta laskevaa lääkettä. Astmalääkkeitten annostuksesta sain taas kehuja ko olin ihan omatoimisesti nostanu ne. Oon mä vaan hyvä

*Taputtaa itseään olalle*

Ainut mistä lääkäri vähä huomautti et tarvis yrittää vähä varautua näihin yskänpuuskiin. Koska ne ruukaa olla aika rajuja. Sano et kylkiluut vasemmalla puolella rutisee siihen laihin et tuli 2 pv sairaslomaa. Koska epäili et siellä vois olla pientä hiusmurtumaa tuon yskimisen takia. Eli kaikki liikunta on kielletty pariksi päiväksi. Näitten kahen sairaslomapäivän jälkeen on viel 2 vapaata ennenko vaihan keskussairaalan puolelle perehdytykseen.

Joten lääkärin käskystä vietin päivän peiton alla... Toki jäi kertomatta tohtorille että tulin pyörällä kotia... koko 5,5 km aikalailla ylämäkeen ja vastatuuleen... Paitsi et ensi kävin tottakai 2 km lenkin apteekista hakee roppia.

Yöksi tälläsin sen kokovartalotyynyn semmoseksi kaareksi tuonne hartioitten alle, että sain päätä ylemmäksi. Oli helpompi hengittää ja samalla tuo kylki sai vähä levätä.

Nopeesti on alkanu limakalvojen turvotusta laskeva lääke vaikuttaa. Siihen malliin saa niistää nenää ja samalla tyhjentää poskionteloita.

Lääkelaskutenttiin pitäs harjotella  ja lukea muutonki lääkehoidon tenttiä varte. Just nyt on vaan niin pää täynnä räkää että taidan kömpiä kiltisti takas peiton alle. Päässä humisee siihen malliin että jos luen et hauki on kala, en oo enää vakuuttunu et oliko se ees kala?

Pitemmittä puheitta. Nappaan vessasta lisää nästyykejä ja kömmin soffalle. Voipi olla että teen mutkan keittiön kautta ja pistän jotai lämmintä juotavaa tuleille. Josko huomenna sitte alottas ne opinnot taas. Sais aktivoitua sen ammattikortinki sitte ko sais lääkehoidon laskuineen tentittyä. Siihen tarvii vaan olla vähä paremmas kondikses.

Edelleen sitä odotellessa että joku kevät vois tulla ilman näitä allergiaoireita.

Turha toivo...