Oon tässä pohtinut pitkin päivää, iltaa ja jo alkanutta yötä että miten se lääkäri reissu meni?

Kaikki alko mennä päo helvettiä siin kohti ko pääsin kaupunkiin, lähelle terveystaloa, ko näin et se magneettirekka on edelleen siinä apteekin takana. 

Tiäkköte sen fiiliksen ko iskee se paniikki, koko kroppa vapisee, syön hakkaa... Yrität koota ittes et saat auton turvallisesti parkkiin.

Ensiksi... Apteekin parkkipaikka on täynnä... Lähes. Siin on joku fiksu taas ajanu metri x metri koko sen autonsa, kahden paikan keskelle. Sit toisella puolen ko on pankin rekisterinrolla varatut paikat... Jotka tällä kertaa oli jo tyhjänä. Kahta ruutua lukuunottamatta. Siihen oli joku oman elämänsä supersankari MIES. Ajanu pösöfarkkunsa niin tyylikkäästi ja varmasti omasta mielestään täydellisesti kahden ruudun keskelle. Oikein peruuttanu siihen... Jättäen auton keulan kuiten keskelle kulkuväylää. 

Siinä hetkiseksi unohtu paniikki... Tai jäi ainaki taka-alalle ko mielessäni manasin että mistä lie muropaketista on korttinsa saanu. Mene ja tiedä.

Löysin parkkipaikan pankin rakennuksen toiselta puolen. Siinä keräilin kamppeitani ja suunnittelin lähtöä. Ko se ajatus iski täydeltä voimalta että, miten selviin sinne terveystalolle.. Jos kierrän tuolta kautta, en nää sitä rekkaa ko pikku hetken... Näitä ajatellen siinä tuijotin auton kelloa avaimet kädessä ja puhelin ja vesipullo toisessa kädessä valmiina sammuttamaan auton. Ko toteat että kroppa ei toimi. Tuijotat kelloa joka kertoo et oma aika on vartin päästä! Ja pakko on varata vielä aikaa jos tulee jotai pahempaa sen rekan takia.

Järki sanoo että nyt käyttäydy ja lähe nyt vaan menemään. Mut kroppa ei toimi. Syän hakkaa hullun lailla. Henkeä ahdistaa, itkettää. Et kykene tekemään yhtää mitää. Sain laitettua ystävälle ja veksille viestiä et se helvetin Rekoka on siin. Ystävältä tulee heti miten ihana tsemppiviesti ❤️

Saan kasattua itteeni... Päätän lähtä laskemaan kiveystä... Ja yritän olla ajattelematta sitä rekkaa. Kierrän vielä vähän matkaa ylimääräsen koukauksen että saan itteeni rauhottumaan. Mielessäni onnittelen itteeni et selvisin hyvin! Kunnes tuun apteekin kulmalle. Lasken että askelia on tän verran otettavana. Sit oon ovella. Äkkiä ovi auki ja sisään, sit voi taas hengittää. Lähen päättäväisin askelin ja yritän olla kattomatta vasemmalle... Pääsen puoliväliin ko kuulen sen äänen. Se rekka on käytössä!

Jos koskaan oot ollu magneetissa... Tiät sen äänen mitä se kone pitää! Totean että multa pettää jalat alta! Polvet ei vaan kanna... Nään et samaan aikaan tulee ulos joku nainen. Syöksähfän kiireesti ovesta sisään ennenko jalat pettää. Eteiseen on pakko pysähtyä hengähtään ennenko lähen kiipeemään portaat toiseen kerrokseen. Korviin kantautuu edelleen se magneetti laitteen ääni.

Pakko kiivetä ne portaat ylös ennenko hajoon siihen. Saan jotenkuten annettua henkkarit et saan ilmottauduttua. Tällä kertaa vastaanottoaulan hoitajaa ei kiinnosta tuon taivaallista mikä mulla on. Tämä hoitaja ei oo niitä herttaisimpia ihmisiä.. Hoipertelen aulaan oottamaan.

Oottelen siinä tovin jos toisen... Ja yritän rauhoitella itteeni. 

Pääsen sisään... 

Kuulen enmgn tuloksen... Sen saman minkä kuulin jo To. Ei hermovauriota. En voi olla kysymättä että miksi se yleensäkään tehtiin?! Jos testiä tekevä lääkäri ihmetteli miks mut oli kyseiseen testiin lähetetty. Sen lisäksi että kenelläkään ei oo tietoa mitä se tälle crpslle tekee?! Muuta ko se et tuskin ainakaan mitää hyvää!

Kysyn seuraavan kysymyksen koska äskiseen en saa vastausta. Kuinka tähteellinen se magneetti tutkimus on? Kerron saamastani kohtauksesta... En edelleenkään saa paitsi vastausta juuri olankohautusta suurempaa reaktiota.

Päätin kertoa mielipiteeni siitä että en halua enää yhteenkään tutkimukseen joka on tyyliin... Kokeillaan. Jos mulle ei voida kunnolla perustella miksi joku pitää tehdä, se jätetään tekemättä!

Mulle kerrotaan että laitetaan lähete kipupolille. Kysyn että mitä sieltä lähtään hakemaan? Mua katotaan hetki hitaasti... Hoitokeinoa. Kysyin että millasta? Jos mua vituttaa jo valmiiksi se et mulla oli lääkkeitten purku jo hyvällä mallilla, ko jouduin enmgn takia palauttamaan lääkityksen ennalleen. Hän totes että on mahdollista ottaa mut osastolle ja alkaa tiputtaa huumejohdannaisia. Totean että ei ole vaihtoehto! On oltava jotai muuta ko se et mä jatkan samaa mitä jo puoli vuotta! Lääkkeitä lääkkeitten päälle! Jos nyt jo hoidetaan lääkkeillä lääkkeitten sivuvaikutuksia! Lääkäri kattoo mua taas ja kysyy että ko mitä sitte pitäs tehdä? Saan sanottua että mitä helvettiä mä hyppään lääkäriltä toiselle jos mä tietäsin mitä tehdä?!

En saa vastausta. 

Kysyn uudelleen että miksi mulle tehdään tutkimuksia joista tiedetään ettei seuraa mitään hyvää?

Saan vastaukseksi että MUN pitäs olla avarakatseisempi jos mulle pyritään keksimään hoitokeinoja. Totean että täytyy olla jotain muuta ko lääkkeitä lääkkeitten päälle! Saan vastaukseksi että kausalgia/crps hoitona on hyvä fysioterapia ja toimintaterapia. Sanon että hän on nyt kolmas lääkäri joka ihmettelee että toimintaterapiaa ei oo vieläkään aloitettu. Että joko saisin sen lähetteen.

Saan vastaukseksi että ensin pitäs saada se kipu hallintaan. 

Vastaan että jos lopetetaan ne turhan päiväset tutkimukset jotka vaan pahentaa sitä kipua!

Saan vastaukseksi että sitte mun pitäs olla avarakatseisempi näille hoidoille mitä mulle yritetään järjestää. Avaan sanaisen arkkuni ja hetkisen sai Hra ortopedi kuunnella naispuhujaa.

Kerroin että tämä on niin ahdistavaa että kenenkään ei tarvii ottaa vastuuta mistään! Kaikki saa pestä kätensä kaikesta ja toivottaa hyvää loppuelämää. Tähän saan vastauksen että hän ei ole pesemässä käsiään mistään. 

Kerroin jälleen. Että en ole menossa osastolle pumpattavaksi lääkkeitä täyteen. Se ei ole vaihtoehto!

Saan paperit käteen ja kehotuksen että jos kipu äityy pahemmaksi ennenko saan kutsun kipupolille... On mentävä päivystykseen hakemaan kipulääkitystä.

Tähän totean että ei tule tapahtumaan. Kerään kamppeeni ja lähden itkien.

Autoon päästyäni naputtelin tekstiviestin hierojalleni. Kerroin hänen olevan ainoa johon luotan ja jonka annan koskeakkaa tähän käteen ja olkapäähän. 

Vasta kotona alan lukea paperia jonka sain mukaan... 

Hra ortopedi on kirjannu mm. Vakuutusyhtiölle lähteneessä lausunnossa että ei kykene enään auttamaan. 

Ja hän ei ole pesemässä käsiään mun tilanteesta. 

En enää tiedä mitä ajatella.

Mulla on ti iltapvllä aika hierojalle.

Oon purkanu tätä oloa pihalla... Totesin että en saa nukuttua ennenko oon purkanu sen kokonaisuudessaan tänne.

Kiitos jos jaksoit lukea, ei hätää jos et jaksanu ❤️

Hyvää yötä ja huomenta.