On pyörähtänyt käyntiin ja LEIJONAT ON MAAILMANMESTAREITA!!!

Vähä jänskätti iltasella että mitenköhän tulee ääntä tänään ollenkaa.. Kyllä se välillä katos ja välillä tuli taas...

Tänään oli terapia. Menin sinne aikalailla kahta kättä heittäen, avoimin mielin... Ja voin kertoa että lähin viel vähä levollisemmissa tunnelmissa. Tuntuu sanoinkuvaamattoman hyvältä ❤️

Tulin kaupan kautta ja kävin ostaa itelle 3 pionia maljakkoon ❤️

Nyt on kultajuhlia kattellu telkkarista... Ja välillä pistelty timanttityötä... Koskapa mullahan tuli jo seuraava työ! Sen timantit on laiteltu omiin lokeroihinsa. Ja se odottaa siin vuoroaan. Tänään kattelin kehysliikkeen ulkopuolella kehyksiä. Josta tuli mieleeni et kun pitäs viimein ettiä se mun kanavatyö et saisin senki kehystettäväksi. Nuit kaikkia juttuja on kiva tehä... Sit vaan jää aina se kehystäminen...

Ei tänään kaikki menny ihan yltiöpositiivisesti... Piti taas käydä ärhentää vakuutusyhtiölle... Ko siel ollaan taas kusi sukas hiljaa. Kaikki mun soittopyynnöt, yhteydenottopyynnöt ja kaikki lupaukset palata asiaan on heitetty mappi ööhön tai roskakoriin. Sanoin taas kerran et haluaisin et nää voitas hoitaa asiallisesti. Mut ko ei mitää tapahdu ennenko taas raivostun ja miltei lyön nyrkkiä pöytään. Ahdistavaa!

Niinko seki, et jouduin hakee lisää lääkkeitä. Hermosärky lääkkeet on edelleen purussa, suunnitellusti. Astmakääkkeitä piti kans hakee lisää. 

Olin ihan pöyristyny ko tajusin tässä eilen et mun uudessa astma piipussa ei oo sitä seuranta juttua et tietäsit paljo siin on jäljellä! Sanoinki apteekissa et se on hirvittävä tilanne ko muutonki iskee paniikki sen kohtauksen tullessa niin sit hermoilet viel sitäki et onko piipussa lääkettä vai ei! En tiä mikä järki siin on.

Nyt on kuiten sängyn päädyssä yks piippu, autossa yks, käsilaukussa yks, käsityöpussukassa yks. Aivan pakko pitää hollilla koko ajan koska tää siitepöly on tosi paha nyt. En voi mennä mihkää ilman piippua... Tuntuu et keuhkot on niin hälytysvalmiudessa. 

Nyt taidan viel hetkisen istahtaa ja pohtia.. Sain kotitehtäväksi jatkaa murehtimispäiväkirjaa. Jota muuton suosittelen.. Ajattelin nyt ottaa sen ihan joka päiväseksi jutuksi. Joka pv samaan aikaan päivästä laitat itelle kellon tms soimaan ja 10 - 20 min. Kirjotat mieltä painavista asioista. Ei saa sen ihmeemmin pohtia mitään, annat kynän mennä. Ja sit ko kello soi, lopetat. Vaikka lause ois kesken. Ko aika tulee umpeen. Ei saa enää jatkaa. 

Sanoin tänään terapias et se on uskomaton helpotus siinä et sä tiät et sulla on se tietty aika millon sulla on aikaa murehtia. Muun ajan saa käyttää kaiken positiivisen ajatteluun. 

Tänään sain tehtävän viel pohtia esim ennen nukkumaan menoa... Mitä tunteita tuntee just nyt ❤️